Prelaatin kirje (elokuu 2010)

Prelaatin tämän kuukauden kirjeen punaisena lankana toimivat taivaalliselle äidillemme omistetut juhlat nyt elokuussa ja Opus Deissä meneillään oleva mariaaninen vuosi.

Rakkaat lapseni, suojelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Kirjoitan teille tätä kirjettä palattuani juuri Etelä-Amerikan matkaltani. Vieraillessani Ecuadorissa, Perussa ja Brasiliassa nautin monien veljienne, sisarienne ja myös muiden ihmisten seurasta, mutta sen lisäksi rukoilin lukuisten Pyhän Neitsyen kuvien äärellä. Teidän tuellanne ponnistelin rukoillakseni sillä samalla hartaudella, jota Pyhä Josemaría osoitti Pyhää Mariaa kohtaan rukouksessaan. Kiitin taivaallista äitiämme hänen jatkuvasta puoltorukouksestaan Kirkon ja Opus Dein puolesta, ja pyysin hänen ylitsevuotavaa siunaustaan myös jatkossa. Minä todella tukeuduin teidän rukouksiinne Mariaa kohtaan, sillä sydämeeni on kaivertunut syvästi ne Pyhän Josemarían "Aparecidan" pyhäkössä, ja myöhemmin São Paulossa, lausumat sanat: "Kerroin Kuningattarellemme, että haluan rukoukseni osoittavan syvää uskoa." Aikaisemmin Ecuadorissa muistelin sitä suurenmoista esimerkkiä, jonka Pyhä Josemaría tarjosi meille kärsiessään vuoristotaudista, "sorochesta", joka pakotti hänet luopumaan miltei kokonaan katekeettisesta toiminnastaan. Se auttoi häntä kuitenkin kasvattamaan hartautta Pyhää Joosefia kohtaan ja kasvamaan henkisessä lapsuudessa. Voidaan sanoa, että hän oli kokonaiset kaksi viikkoa "toimeliaasti toimettomana". Myös Perussa muistot täyttivät mieleni. Yksi niistä koski sitä suurta iloa, jota Pyhä Josemaría koki nähdessään saman kuvaelman, jota hän kantoi aina sydämessään, esitettynä eräällä alttarilla: siunattu Neitsyt ja pyhä Joosef palvomassa tabernaakkeliin kätkettyä Jeesusta. Kuinka suurta rakkautta kokien hän viipyikin sen alttarin äärellä!

Syventäkäämme taivaallista Äitiämme kohtaan osoittamiamme rakkaudenosoituksia näinä jäljellä olevina mariaanisen vuoden kuukausina. Täsmälleen 15. päivä, Taivaaseenottamisen muistopäivänä, aloitamme tämän juhlavuoden jälkimmäisen puoliskon. Pyrkikäämme elämään sitä tuoreella, lapsenomaisella rakkaudella Pyhän Josemarían jalanjäljissä. "Jos on mitään, missä toivon teidän ottavan minusta mallia," hänellä oli tapana sanoa, "se on rakkaus taivaallista äitiämme kohtaan." Toisinaan hän kertoi meille, että meidän tulee "ottaa mallia Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ihanteemme kaikessa, myös hänen rakkaudessaan Äitiään kohtaan." [1]

Olemme nyt puolivälissä vuotta, jonka olemme omistaneet pyhälle Neitsyelle sen puolesta, että Opus Dei alkoi naisten parissa 80 vuotta sitten. Sen takia nyt on hyvä hetki miettiä, miten olemme käyttäneet nämä menneet viikot, jotta se saisi meidät jatkamaan hartauttamme Äitiämme kohtaan tulevina viikkoina. "Älkäämme säästäkö rakkaudenosoituksiamme Äitiämme kunnioittavissa juhlissa. Ylentäkäämme sydämemme hänen puoleensa tavallista useammin pyytäen häneltä, mitä tarvitsemme, kiittäen häntä hänen äidillisestä ja jatkuvasta huolenpidostaan ja uskoen hänen hoiviinsa rakkaamme. Mutta jos todella haluamme käyttäytyä lapsen tavoin, kaikki päivät sopivat Marian rakastamiseen samoin kuin kaikki päivät sopivat niille, jotka rakastavat toisiaan." [2]

Viidennentoista päivän suuri juhla tarjoaa meille loistavan tilaisuuden laittaa Isämme neuvo kuuliaisesti käytäntöön. Jumalan aikojen alussa tekemä valinta tehdä hänet lihaksi tulleen Sanan äidiksi saavuttaa huipennuksensa silloin, kun hänet otetaan sieluineen ja ruumiineen taivaaseen. Marian taivaaseen ottaminen, joka päättää hänen perisynnittömästä sikiämisestä alkaneen elämänkaarensa, pakottaa meidät kiinnittämään tarkemmin huomiota Äitiimme ja mietiskelemään syvemmin hänen päivittäistä elämäänsä, joka eteni tämän maailman läpi saaden päätöksensä taivaallisessa asuinsijassa.

Kirkko asettaa tutkittavaksemme tuona juhlapäivänä evankeliuminkohdan, jossa Pyhä Neitsyt Maria vierailee serkkunsa pyhän Elisabetin luona. Kirkkoisät ja kirkolliset lähteet ovat aina pitäneet tätä kohtaa selvänä osoituksena siitä Marian koko elämää luonnehtivasta peräänantamattomasta ja iloisesta kuuliaisuudesta, jota hän tunsi Jumalaa ja tämän antamaa osaa kohtaan. Marian elämää hallitsi aina ilman pienintäkään säröä täydellinen uskollisuus Jumalan rakastettavaa tahtoa kohtaan aina Gabrielin tuoman ilosanoman aikaan Marian antamasta fiatista ("tapahtukoon se sanasi mukaan") aina siihen sanattomaan fiatiin, jonka hän lausui ristinpuun juurella.

Pyhä Luukas, evankelista, joka kertoo eniten Mariasta, antaa meille lukuisia yksityiskohtia taivaisen Äitimme vierailusta Elisabetin luona. Tämä kohtaus on juurtunut elävästi mieliimme, niin kuin monet muutkin evankeliumin kohtaukset kontemploidessamme päivittäin ruusukon salaisuuksia. Nautiskelkaamme siitä jälleen kerran.

Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" [3]

Pyhän Hengen inspiroimana Siunattu Neitsyt vastasi Elisabetille kiitollisuuden ja ylitsevuotavan ilon täyttämällä hymnillä, jonka me tunnemme Magnificatina. Emme ehdi tarkastella tässä kaikkia sen lukuisia innoittavia ajatuksia, mutta sen sijaan haluan painottaa vain muutamaa yksityiskohtaa tästä Raamatun kohdasta, joita Pyhä Josemaría mietiskeli syvästi.

Todistuksena Jumalan kaikkivaltaisuudesta enkeli Gabriel kertoi Marialle, että Elisabet odotti lasta. Hän ei pyytänyt tai ehdottanut, että Maria kävisi tapaamassa serkkuaan. Tästä huolimatta Äitimme vaistosi, että hänen serkkunsa tarvitsi apua, ja ymmärsi tämän olevan osa Jumalan tahtoa. Maria lähtikin välittömästi kohti kylää, jossa hänen vanhempi serkkunsa asui. Maria teki tämän kiiruhtaen, cum festinatione, kuten pyhä Luukas tarkkaavaisesti huomauttaa. Pyhä Ambrosius kertoo syyn olevan hyvin selvä: "Pyhän Hengen armo ei salli hitautta." [4] Pyhä Isä Benedictus XVI seuraa kirkonopettajan linjoilla kommentillaan: "näillä sanoilla evankelista haluaa painottaa, että jotta Maria olisi noudattanut kutsumustaan nöyränä Jumalan Hengelle, joka sai aikaan Sanan lihaksi tulemisen hänessä, se tarkoitti uudelle tielle lähtemistä ja kodin taakseen jättämistä antaen yksin Jumalan johdattaa eteenpäin sillä tiellä, jota Maria oli kutsuttu kulkemaan". [5]

Näin evankeliumi tarjoaa meille kehotuksen Äitimme uskollisuutta osoittavan esimerkin kautta. Kun Jumalan rakkaus on ilmoittanut itsensä sieluissamme, on meidän tehtävänämme vastata tähän armoon pikaisesti ja antaa itsemme anteliaasti taivaalliselle suunnitelmalle ilman epäröintiä tai viivytyksiä. Kun Jumala kulkee ohitsemme (Hän on kutsunut ja kutsuu yhä kaikkia meitä nimeltä seuraamaan häntä tarkoin), meidän täytyy jättää kaikki, mikä voi haitata Hänen seuraamistaan, eloamme Hänen kanssaan. Koko olemassaolomme tulee olla "pyhän kiireen" kyllästämää, jota odotetaan, kuten paavi sanoo, keneltä tahansa, joka ymmärtää, että "Jumala on aina ensimmäinen prioriteettimme, eikä mikään muu saa luoda kiirettä elämissämme." [6]

Muistan tiettyjä tapauksia Isämme elämässä, jotka ilmentävät sitä tapaa, jolla perustajamme ruokki kiirettä rakastaa Jumalaa ja Pyhää Mariaa yhä syvemmin.

Hänen elämänkertojensa kirjoittajat kertovat meille, kuinka hän rakkauden alati kasvaessa Äitiämme kohtaan pyrki Opus Dein alkuajoista lähtien tervehtimään Mariaa tämän kuvien kohdalla kulkiessaan Madridin katuja pitkin. Hän kirjoitti henkilökohtaisiin muistiinpanoihinsa kerran näin: "Tänä aamuna käveltyäni jo kerran Pyhän Marian kuvan ohi, joka on korkealla Pyhän Filippoksen seurakunnan seinässä Atocha-kadulla, palasin tuolle paikalle pienen lapsen hartaudella. Miksi? Koska olin unohtanut tervehtiä häntä. Kuka lapsi hukkaisi mahdollisuuden kertoa äidilleen rakastavansa häntä? Taivaallinen Äiti, älä salli minun ikinä luopua olemasta sinun lapsesi." [7]

Pyhän Josemarían ollessa jo heikko elämänsä loppupuolella hän eräänä päivänä Villa Teveressä ohitti reliefin, jossa Siunattu Neitsyt piti sylissään Jeesus-lasta. Hän halusi suudella tätä kuvaa, mutta se ei ollut helppoa sen eteen asetetun penkin vuoksi. Hän kuitenkin näki hiukan vaivaa tehdäkseen niin. Jälkeenpäin hän palasi tähän tapaukseen sanoen, että vaikka hänen ponnistuksensa ei ollut kovin merkittävä, niin se asettaa eteemme kysymyksen, kuinka kuuliaisesti me pyrimme näyttämään oman kiintymyksemme verrattuna siihen rakkauden todellisuuteen, jota Jumala ja Kuningattaremme osoittivat inkarnaatiossa. Nyt voin asettaa tämän kysymyksen teille. Minkä erityisen ponnistuksen olemme päättäneet tehdä näyttääksemme kiitollisuutemme sitä erityistä rakkautta kohtaan, mitä Herramme ja taivaallinen Äitimme jatkuvasti osoittavat meille, näinä jäljellä olevina mariaanisen vuoden kuukausina. Haluammeko rakastaa häntä enemmän? (espanjaksi "Queremos quererla más?") Ei ole lainkaan liioiteltua painottaa tätä asiaa. Etsimmekö häntä suurella innolla, jotta hän johtaisi meidät Poikansa luo?

Tutkiskelkaamme Neitsyt Marian vierailua toiseltakin näkökannalta. Marian ylistettyä Jumalaa Magnificatissa hän jatkaa tunnustamalla oman alhaisuutensa ja mitättömyytensä Jumalan rinnalla samoin kuin hän teki Gabrielin ilmoituksen yhteydessä. Tällainen tunnustus on tärkeä osa nöyryyden hyvettä. "Kuinka suuri onkaan nöyryyden arvo! Quia respexit humilitatem... Yli uskon, rakkauden ja perisynnittömän puhtauden laulaa Äitimme kiitosvirressään Sakariaan talossa: ‘Sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.’"[8]

Pyhä Augustinus huomautti, että "rakkaus asuu vain nöyrässä sydämessä". Todellinen rakkaus pystyy kasvamaan vain nöyryyden ravitsemassa maassa. Kuningattaremme erityislaatuinen nöyryys synnytti hänessä halun saada Jumala ainaisesti asumaan hänen sielussaan, mitä hän ei kuitenkaan pitänyt lainkaan omana ansionaan. Niinpä Jumala kääntyi hänen puoleensa alati kasvavalla rakkaudella johtaen hänet täyteydestä täyteyteen, kunnes Hän otti Marian taivaan kunniaan.

Tyttäreni ja poikani, oppikaamme hyvältä äidiltämme toimimaan samoin joka tilanteessa. Viimeiseen hetkeen asti meidän tulee kamppailla pyhittymisemme vihollisia kanssa, etenkin itserakkauden kanssa, joka on suurin este yhteydellemme Jumalaan. Kuunnelkaamme jälleen kerran pyhän Josemarían sanoja. Kerran jonkun kysyessä, miten taistella juuri tätä sisäisen elämän estettä vastaan, hän vastasi painokkaasti: "on hyvä, että sinulla on halukkuutta taistella ylpeyttä vastaan. Kuitenkin minä, joka en ole profeetta, sanon, että sinulla tulee olemaan vaikeuksia ylpeyden suhteen elämäsi viime hetkiin saakka. Pyydä Jumalaa tekemään sinut nöyräksi... Quia respexit humilitatem ancillae suae (Luuk. 1:48). Herramme ja Jumalamme kääntyi Marian puoleen, koska Hän näki palvelijansa nöyryyden. Siksi sinunkin tulee pyrkiä palvelemaan Herraamme seuraten Kuningatartamme nöyryyden poluilla. Evankeliumeissa me emme löydä Mariaa hänen Poikansa suurten tekojen ääreltä. Me löydämme hänet ristin juurelta. Mutta me löydämme hänet myös Jeesuksen ensimmäisen ihmeteon taustalta, jonka Herramme teki siunatun neitsyen pyynnöstä. Pyydä siis Herralta ihmettä, jotta sinä ja minä voisimme tulla nöyriksi." [10]

Meidät täyttää suuri hämmästys mietiskellessämme Marialle suotuja suuria etuoikeuksia. Taivaallinen Äitimme on niin ihmeellinen! Me kontemploimme häntä tutkiessamme Ilmestyskirjan näkyä, jossa hänet on vaatetettu aurinkoon kuu jalkojensa alla ja kruunattu taivaan tähdillä. [11] Tästä huolimatta "me tiedämme, että yhtäkään näistä etuoikeuksista ei ole annettu hänelle, jotta Maria etääntyisi meistä, vaan päinvastoin, jotta hän voisi tulla lähemmäksi meitä." [12] Hän seuraa jokaisen meistä askelia taivaasta, aivan kuin jokainen meistä olisi hänen ainoa poikansa tai tyttärensä. Eikä hän koskaan lakkaa välittämästä meistä, jotta yhtenä päivänä voisimme saavuttaa pyhyyden yhteydessä hänen Poikaansa ja kaikkiin enkeleihin ja pyhiin.

Muistelemme tätä jälleen kerran omistaessamme Opus Dein hänen suloiselle ja tahrattomalle sydämelleen 15. elokuuta. Kasvattakaamme erityisesti tuona päivänä tarkoitustemme yhteyttä prelatuurille uskovaisten kesken – niiden jotka ovat vielä täällä kanssamme maan päällä, kuin myös niiden jotka ovat jo lopullisesti antaneet sielunsa Jumalalle – ja tietysti kiinteässä yhteydessä Isäämme. Olkaamme läheisessä yhteydessä tähän Opus Dein omistamisen hetkeen, jonka isämme teki Loretossa 1951, ja jonka aion uudistaa meidän kaikkien nimissä tänä mariaanisena vuotena. Me jätämme toiveemme ja pyrkimyksemme Äitimme huostaan, joka on pyhän Tuomas Akvinolaisen osuvien sanojen mukaan "totius Trinitatis nobilis triclinium" [13] eli paikka, jossa Pyhä Kolminaisuus saa leposijansa. Asia on niin kuin pyhä Isä sanoi äskettäisessä tilaisuudessa: "inkarnaation vuoksi kolme pyhää persoonaa asuvat hänen armon täyttämässä sielussaan ja tuntevat mielihyvää ja iloa niin kuin eivät missään muussa olennossa voi tuntea. Marian esirukousten avulla voimme saada kaiken tarvittavan avun." [14]

Näin teemme myös tämän kuun 22. päivä Marian kuningattaruuden juhlapäivänä ja sen jälkeisenä Isämme saaman taivaallisen ilmoituksen vuosipäivänä, jonka sanat jättivät Isämme suuhun "hunajaisen ihanan maun" silloin, kun hän erityisesti sitä tarvitsi: adeamus cum fiducia ad thronum gloriae, ut misericordiam consequamur! Käykäämme luottavaisesti kunnian valtaistuimen eteen, jotta voisimme saada armon!

Vahvistakaamme rukoustamme pyhän Isän puolesta, hänen rukoustarkoitustensa, toiveidensa ja suunnitelmiensa puolesta, joita hän säilyttää sydämessään kaikkien sielujen hyväksi ja myös sen puolesta, että hän saisi levätä näinä muutamina kuukausina.

Ja kaiken tämän lisäksi pyydän teitä vielä auttamaan itseäni rukoustarkoituksissani.

Siunaan teitä kaikella rakkaudellani,

Isänne

+ Javier

Pamplonassa 1. elokuuta 2010

Viitteet

[1] Pyhä Josemaría, muistiinpanoja juttelutuokiosta, 12. huhtikuuta 1974

[2] Pyhä Josemaría, Jumalan ystäviä, nro. 291

[3] Luuk. 1:39-45

[4] Pyhä Ambrosius, Esitelmä pyhän Luukkaan evankeliumista, II, 19 (PL 15, 1560)

[5] Benedictus XVI, Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlan saarna, 15. elokuuta 2009

[6] tuntematon lähde

[7] Pyhä Josemaría, Apuntes íntimos, nro. 446 (3. joulukuuta 1931). Viitattu A.Vázquez de Prada, El Fundador del Opus Dei (Opus Dein perustaja), vol. I, sivu 341

[8] Pyhä Josemaría, Tie, nro. 598

[9] Pyhä Augustinus, Pyhä Neitseys, 51

[10] Pyhä Josemaría, muistiinpanoja juttelutuokiosta, 21. lokakuuta 1972

[11] kts. Ilm. 12:1

[12] Benedictus XVI, julkinen vastaanotto, 2. tammikuuta 2008

[13] Pyhä Tuomas Akvinolainen, Esitelmä Ave Mariasta, kpl. 1

[14] Benedictus XVI, julkinen vastaanotto, 23. kesäkuuta 2010