Kun sain tietää uutisen siitä, että Pyhä Isä oli julistanut tämän pappien vuoden pyhän papin Jean-Marie Vianneyn kuoleman 150-vuotisjuhlan kunniaksi täytyin valtavalla ilolla ja minulle tuli mieleen, muun muassa eräs muisto, joka on aina liikuttanut minua paljon. Matkoillani Etelä-Amerikkaan eri maihin, olen kuullut, että pyhää sakramenttia, Herraa ja Mariaa vastaan kohdistuneiden loukkausten hyvittämiseksi lausuttujen rukousten jälkeen lisättiin kolminkertainen pyyntö ja vahva vastaus, joka kaikui koko osallistujajoukolta:
Herra, anna meille pyhiä pappeja!
He sanoivat sen kolme kertaa, kosketeltavissa olevalla vakuuttuneisuudella. Sen kuuli tavasta, jolla nämä sanat lausuttiin. Sitä juuri tarvitsemme, sitä kirkko tarvitsee. Sitä se tarvitsee aina: pyhiä pappeja. Siksi uskon, että paavi käytti hyväkseen tätä vuosijuhlaa ja julisti tämän pappien vuoden. Hän on pyytänyt kaikkia meitä pappeja ponnistelemaan täysillä tullaksemme pyhiksi papeiksi. Se tarkoittaa, että harjoitamme virkaamme niin, että haluamme ylistää Jumalaa päästä yhä lähemmäksi Häntä ja lähestyä virkamme avulla kaikkia sieluja, joita kohtaamme. Mutta samalla meidän on huomattava, että papin elämä ei rajoitu pastoraalisen työn hetkiin. Se ei ole pelkkä työ, vaan se kattaa koko päivämme, aamusta iltaan ja yöstä aamuun kuten pyhällä Josemaría Escrivá de Balaguerilla, joka oli pyhä pappi, oli tapana toistaa.
Paavi on sanonut meillä, että tehdäksemme kaiken mitä päivän aikana teemme, todella tehokkaasti, meidän on oltava miehiä, jotka etsivät kristillistä täydellisyyttä ja papillista pyhyyttä. Ja on tärkeää, että huomaamme, että tästä etsitystä pyhyydestä, rakkaasta, rakastetusta pyhyydestä, riippuu jokaisen papin tekemän työn tehokkuus tässä maailmassa.
On olemassa todella pyhiä pappeja ja olen varma että kaikki papit tuntevat samaa pyhyyden nälkää. Tänä vuonna pankaamme merkille kiintymys, rukous, jonka me kaikki papit saamme koko maailmasta mutta sen lisäksi rukoilkaamme myös me itse suuremmalla vakuuttuneisuudella kaikkien pappisveljiemme pyhyyden puolesta.
Rukoilkaamme myös, kuten on loogista, paavin ja hänen avustajiensa pyhyyden puolesta, piispojen pyhyyden puolesta, kaikkien pappissäädyssä työskentelevien pyhyyden puolesta.
On hyvin tärkeää, että maailman kaikki naiset ja miehet rukoilevat pappiensa puolesta,
koska olemme kaikkien pappeja. Ja että samalla he tuntisivat todellisen pappeutensa pyhän painon. Se tarkoittaa, viedä jokainen Kristuksen luo sieltä, missä hän on, jotta sieluissa syttyisi halu kohdata Jumala, kohdata Kolminaisuus ja viedä se kaikkialle.
Uskon, että meidän pappiemme on oltava hyvin kiitollisia Jumalalle ja iloisia miehiä, täynnä optimismia, koska meillä on kaikkein korkein tehtävä, jonka ihminen voi saada maan päällä.
Tahdon saada aikaan kaikissa pappisveljissäni halun lukea paavin sanoja, olla hyvin lähellä paavia, rukoilla hänen puolestaan aina ja erityisesti tänä pappien vuotena, tästä syystä julistetun vuoden vuoksi, että kaikki ohjaisimme itsemme kohti pyhyyttä etsien ainoastaan Jumalan kunniaa ja kaikkien sielujen palvelemista, emmekä koskaan itseämme.