CONIN (Cooperative for Infant Nutrition) perustettiin Mendozan kaupungissa Argentiinassa, syyskuun 4. päivänä 1993. Siellä hoidetaan yli 500 vakavasti aliravittua ja noin 1,500 vähemmän vakavassa tilassa olevaa lasta. Lisäksi on luotu CONIN-verkosto, jolla on 12 keskusta eri puolilla maata ja Paraguayssa, ja neljä uutta keskusta avataan pian.
Abel Albino, CONINin perustaja, on saanut tukea bisnessektorilta ja muilta instituutioilta CONINin työn levittämiseksi paikkoihin, jotka ovat kipeässä avun tarpeessa.
Miten tämä projekti alkoi?
Opiskelin lääketiedettä Tucumanissa, suoritin erikoistumisjaksoni pediatriassa Chilen yliopistossa, ja sitten menin Mendozaan. Menin naimisiin 32-vuotiaana ja aloin tehdä työtä elättääkseni perhettäni. Sitten aloitin tohtorintutkintoni, kirjoitin pari kirjaa ja menin Eurooppaan työskentelemään molekyylibiologian parissa. Ja sieltä koko tarina alkoi.
Päätitkö työskennellä molekyylibiologian parissa Euroopassa ratkaisuna lasten aliravitsemuksen ongelmaan?
Näin Euroopassa monia pieniä maita, jotka ovat vaikutusvaltaisia maailmassa, enkä voinut uskoa, että Argentiina, suuri maa, jolla on paljon resursseja, kärsii köyhyydestä. Kun on ulkona omasta maasta, saa paremman perspektiivin - kotimaata alkaa ikävöidä ja arvostaa enemmän. Lisäksi alkaa tajuta, että sen menestys riippuu myös jollain tavalla itsestäkin...Eräänä päivänä kävellessäni tiedekunnan käytävällä ja ajatellessani tilanteen huonoutta Argentiinassa, huomasin lattialla sanomalehden. Uteliaisuudesta otin sen käteeni. Siinä oli haastattelu Kalkutan Äiti Teresasta, jossa häneltä kysyttiin, mitä rauha on. Koska en itse tuntenut rauhaa, ajattelin, että minun pitäisi katsoa, mitä tämä nainen asiasta sanoisi.
Äiti Teresa vastasi: "Hiljaisuuden hedelmä on rukous, rukouksen hedelmä on usko, uskon hedelmä on rakkaus, rakkauden hedelmä on palveleminen ja palvelemisen hedelmä on rauha."
Nuo sanat kiehtoivat minua. Sanoin pomolleni: "Kuule, palaan Argentiinaan. Tiedän, että työni täällä edistää molekyylibiologiaa, mutta todellisuudessa olen sellaisen maan lapsi, jonka on vielä ratkaistava omat ongelmansa. Sydämeni syvyydessä olen lääkäri, ja minulle koituu hyväksi palata." Niin palasin Mendozaan. Tiesin, että minun pitäisi "palvella", mutten tiennyt, miten ja missä.
Muutamaa vuotta myöhemmin palasin Eurooppaan lyhyelle matkalle. Siellä sain tilaisuuden kuulla paavi Johannes Paavali II:n upean saarnan Josemaría Escriván beatifikaatiomessun yhteydessä toukokuun 17. päivänä 1992. Monien muiden asioiden lisäksi hän sanoi: "Huolehtikaa köyhistä, niistä, jotka kärsivät hätää." Nuo sanat iskivät minuun, niin kuin Äiti Teresan sanat olivat kerran iskeneet. Käännyin vaimoni puoleen ja kysyin: "Keitä ovat köyhät?" Aloin ajatella lapsia, joilla on neurologisia ongelmia ja oppimisvaikeuksia, ja päätin omistautua heistä huolehtimiseen.
Palattuani Mendozaan järjestimme kurssin näistä asioista ja kutsuimme professori Ignacio Villaelizarin Espanjasta. Hän sanoi meille: "Ottakaa yhteyttä Monckebergiin." Professori Monckeberg oli ollut professorini Luis Calvo Mackenna sairaalassa, kun harjoittelin pediatriaa Chilessä 1973-1974. Kutsuimme hänet ja hän puhui ainoasta tapauksesta, jossa matala älykkyysosamäärä voitaisiin estää ja kääntää ympäri, ja jossa ongelma oli ihmisten aiheuttama: aliravitsemus. silloin ryhdyin tähän projektiin.
Kuinka tutustuit p. Josemarían sanomaan ja kuinka se vaikuttaa henkilökohtaiseen ja ammatilliseen elämääsi?
Hänen sanomansa oli tehnyt suuren vaikutuksen elämääni. Pyhä Josemaría oli kahden tärkeän hetken takana, jotka johtivat minut tälle polulle. Ensinnäkin opiskelin Navarran yliopistossa, kun luin Äiti Teresan sanat, ja pyhä Josemaría oli tuon yliopiston perustaja. Sitten olin Roomassa hänen autuaaksijulistuksessaan, kun kuulin paavi Johannes Paavali II:n sanat.
Siksi voin sanoa, että CONIN on Jumalan työ. Todellisuudessa halusin tehdä molekyylibiologiaa - tämä oli inhimillinen taipumukseni. Mutta päädyin omistautumaan köyhyyden ja aliravitsemuksen vähentämiselle - tämä oli Jumalan tarkoituas. Sen osoittautui minulle Kalkutan Äiti Teresan, paavi Johannes Paavali II:n ja p. Josemarían välityksellä.
Kuinka pidät yllä läheistä suhdetta Jumalaan samalla kun olet 5 tyttären isä, klinikan johtaja ja CONINin perustaja, jolla on keskuksia Argentiinassa, Paraguayssa ja Gambiassa?
Pyhä Josemaría opetti meitä rakastamaan kristittyinä olemista keskellä maailmaa, niin kuin se olisi mittatyönä tehty puku. Se on sanoma, jonka ymmärrän helposti, sillä se sopii persoonallisuuteeni.
Sitten Jumala halusi, että jäisin leskeksi. Minusta tuntuu kuin Don Alvaro del Portillosta, pyhä Josemarían seuraajasta, joka sanoi: "Olen sauva kapellimestarin kädessä tai pensseli maalarin kädessä." Ehkä Jumala haluaa tehdä hyvää työtä kauttani. Joten heittäydyn tekemään tielleni osuvia asioita intohimoisesti, rakkaudella ja kiintymyksellä, yrittäen palvella niin hyvin kuin voin.
Millaisena kuvittelet CONINin tulevaisuuden?
Kun ajattelen ihmeellistä kasvua, joka odottaa CONINin tulevaisuudessa, muistutan itseäni pyhä Josemarían sanoista: "Kaksi plus kaksi on neljä, mutta kaksi plus kaksi plus Jumala..."
Mikä saa sinut jatkamaan työtä päivä päivältä tässä projektissa?
Joka päivä tarjoan Jumalalle päiväni pyhässä messussa, rukoilen ruusukkoa, käyn pyhän sakramentin luona ja käytän muutaman minuutin hengelliseen lukemiseen. Sisäinen elämä on kuin kasvi, jota täytyy kastella, jotta se jatkuvasti kantaisi hedelmää, jotta into säilyisi. Sillä jos luottaa vain omaan voimaan, jos katsoo asioita inhimillisesti, tulee pelokkaaksi. Mutta jos pyrkii pitämään yliluonnollisen näkökulman, voi edetä innokkaasti, koska Jumala auttaa meitä. Kuten tunnettu sanonta sanoo: Sitä Jumala tukee, joka varhain nousee.
